Nykyään feminismin valtakaudella on helppo unohtaa, etteivät naisten oikeudet ole olleet läheskään yhtä hyvällä tolalla vielä vähän yli sata vuotta sitten. Kuitenkin kautta aikain on aina ollut olemassa naisia, jotka ovat taistelleet naisten oikeuksien puolesta ja antaneet äänen naisille. Näistä haluaisimme tuoda esille kaksi näytelmäkäsikirjoitusta: Työmiehen vaimo (Minna Canth, 1885) sekä Nukkekoti (Henrik Ibsen, 1880). Molemmat näistä näytelmäkäsikirjoituksista saivat julkaisunsa myötä jonkinmoisen kohun aikaan juurikin siksi, että ne ovat antaneet äänen naisille tavalla, joka tuohon aikaan oli vielä ennennäkemättömän radikaali. Molemmat käsikirjoituksista tarjoavat modernille henkilölle hauskan kontrastin nykyaikaan.
Ääni naiselle aikana, jolloin sitä ei ollut
Sekä Nukkekoti että Työmiehen vaimo ovat olleet jokseenkin kiistanalaisia teoksia, kummatkin vieläpä samasta syystä. Molemmat teokset ovat suunnilleen samalta ajalta, 1800-luvun lopulta. Ne ovat ajalleen epätyypillisen radikaaleja, ja rikkovat vuosien hiljaisuuden protestoiden viktoriaanisia avioliittonormeja vastaan.
Työmiehen vaimo on Minna Canthin näytelmä, joka kertoo Suomen kaupunkityöläisistä. Kirjassa esitetyssä katkelmassa on kohtaus, jossa kirjan päähenkilö Johanna alkaa katumaan tuoretta avioliittoaan Riston kanssa. Näytelmä ei loppujen lopuksi ole kuin vähän päälle sata vuotta vanha, mutta teksti on modernille nuorelle naiselle puistattavaa luettavaa. Se mikä nykyään olisi niin itsestään selvää, avioero petoksen sattuessa parisuhteessa, olikin tuolloin syntiä. Naista pidettiin miehen omaisuutena, ja mies sai hurvitella vieraissa mielensä mukaan. Johannan kyseenalaistaessa miehensä tekemiset muut naiset alkavat syyttää häntä lihallisten himojensa kuuntelemisesta ja paholaisen seuraamisesta, ja tätä kuunneltuaan Johanna alkaa uskoa kuulemaansa. On hirvittävää, kuinka nainen esitetään tarinassa objektina, mutta onneksi teoksella oli yhteiskunnallista merkitystä ja se sai aikaan kritiikkiä miesten ylivaltaa kohtaan.
Nukkekoti on norjalaisen Henrik Ibsenin kirjoittama näytelmä, joka kirjan katkelman perusteella on kyllä miellyttävämpää luettavaa kuin edellämainittu Työmiehen vaimo. Tässä katkelmassa naisella on vapaampi asema, hän on kyllä selkeästi edelleen miehensä omaisuutta, ikään kuin lemmikki, mutta tällä kertaa suhteesta hohkaa myös rakkaus. Mies hellittelee vaimoaan ja antaa tälle vapauksia, toruu kyllä hiukan, mutta tästä huolimatta antaa tälle mahdollisuuden tehdä päätöksiä itse.