Vallankumous
Suora lainaus kirjasta ”Berliinin muuri: 13. elokuuta 1961 – 9. marraskuuta 1989” (vuodelta 2008, kirjoittanut Frederick Taylor ja suomentanut Matti Kinnunen): ”Aamuyhden ja -kahden välillä idän ja lännen ihmisjoukot puskevat tiensä Brandenburgin portilla muurin läpi. Jotkut ovat yhä yöpuvuissaan marraskuun kylmyydestä välittämättä. Tuhannet kävelevät nautiskellen läheisellä Pariser Platzilla, lähetystökujalla, suurkaupungin maamerkillä. Se oli suljettu kolmeksikymmeneksi
vuodeksi piikkilangalla, betonijärkäleillä ja panssarivaunuesteillä, muutettu valtion käskyllä ei-kenenkään-maaksi. Ihmisiä kiipeää muurin harjalle hyppimään, tanssimaan ja huutamaan sydämensä pohjasta vapautusta ja helpotusta ja iloa. Huuma ja toivo löivät yhdessä byrokraattien hämmennyksen. Vajaat kuusi tuntia aiemmin sählättiin lehdistökonferenssi. Sitten lännen lehdistö nappasi joukolla sählätyn tilapäisen maastapoistumis-viisumisäännön pallon ja lähti juoksemaan se kädessä. Tapahtui vallankumous. Se oli historian nopeimpia ja verettömimpiä vallankumouksia. Vallankumous, joka taatusti televisioitiin, vaikka Gill Scott-Heron oli viisitoista vuotta aiemmin ennustanut aivan päinvastaista. Sitä seurasi suurin, villein katujuhla, jonka maailma on koskaan nähnyt. Ja kenties väistämättä myös ankarin krapula. Mutta se on toinen tarina.”
Kaiken alku
Toisen maailmansodan loputtua jakoivat liittoutuneet Saksan neljään miehitysvyöhykkeeseen. Näin kävi myös pääkaupunki Berliinille: se jaettiin Neuvostoliiton, Yhdysvaltojen, Britannian ja Ranskan vyöhykkeisiin, huolimatta siitä, että se sijaitsi keskellä Neuvostoliiton vyöhykettä. Tämän seurauksena Neuvostoliitto hallitsi kaupungin itäosaa, muut länsiosaa.
Kesäkuussa 1948 Neuvostoliitto saartoi Berliinin länsivyöhykkeet poliittisten erimielisyyksien johdosta. Saarron tarkoituksena oli saada liittoutuneet hylkäämään jaettu kaupunki. Tapahtuma tunnetaan nimellä Berliinin saarto. Neuvostoliitto katkaisi kaikki maatiet Länsi-Berliiniin, minkä seurauksena kaikki välttämättömät elintarvikkeet oli kuljetettava kaupunkiin ilmateitse (Berliinin ilmasilta). Parhaimina aikoina elintarvikkeita kuljetettiin 8000 tonnia päivässä. Näin jouduttiin toimimaan lähes vuoden ajan. Tänä aikana sattui paljon lento-onnettomuuksia, ja noin 60 lentäjän arvioidaan kuolleen. Huhtikuun lopulla 1949 Neuvostoliitto ilmoitti halukkuutensa lopettaa saarron, mistä osapuolet aloittivat pian neuvottelut. Toukokuussa länsiliittoutuneet pääsivät sopimukseen Neuvostoliiton kanssa saarron loppumisesta, joka tapahtui 12. toukokuuta kello 00:01.
Berliinin muuri
Ensin vuonna 1961 laitettiin piikkilanka-aita. Kesällä 1962 aloitettiin toisen vaiheen rakennustyöt. Muurin lähistöllä sijainneet talot hajotettiin ja noin sadan metrin päähän rakennettiin uusi muuri.
Väliin jäänyt tyhjä kaistale, ”kuoleman käytävä”, oli täytetty hienojakoisella soralla, jotta pakoa yrittävien jalanjäljet näkyisivät helposti.