Robinson Crusoe on Daniel Defoe -nimisen miehen vuonna 1719 kirjoittama romaani. Teos oli jättimenestys jo tuolloin, eikä sen suosiossa näy laskua vielä nykypäivänäkään. Itse asiassa kirja on inspiroinut kokonaan uuden kirjallisuuden lajin: robinsonadit. Suomeksi teos julkaistiin esimmäisen kerran kuitenkin vasta yli sata vuotta myöhemmin, vuonna 1847 (suomennos Otto Tandefelt). Tuolloin kirjan nimeksi oli suomennettu Robinpoika Kruuse. Tämänkin jälkeen suomennoksia on kuitenkin tehty, viimeisen kerran vuonna 2000 (suomennus Juhani Lindholm). Alkuperäinen kirjan nimi on melko vaikuttava ja kuuluu näin: The Life and Strange Surprising Adventures of Robinson Crusoe of York, Mariner… Otsikko jatkuu vielä varsin pitkälle yli parilla kymmenellä sanalla ja onkin yksi kirjallisuuden historian pisimmistä kirjan nimistä. Voit lukea teoksen koko nimen useilla siitä kertovilla sivustoilla, mutta emme käytä artikkelistamme enemmän tilaa siihen.
Robinson Crusoe valistusajan peilinä
Robinson Crusoe on yksi valistusajan tunnetuimmista teoksista, ja siinä on nähtävissä useita ajalle tyypillisiä piirteitä. Teosta on luonnehdittu maailman ensimmäiseksi bestselleriksi, eikä ihmekään, sillä se oli menestys jo omana aikanaan, eikä menestykselle näy loppua. Kirja on kestänyt aikaa hyvin, ja katkelmaa lukiessa voisi hyvinkin kuvitella sen olevan nykyaikainen romaani. Valistuksen aikaan sen voi kuitenkin helposti sijoittaa siksi, että tutkimusmatkat olivat tuona aikana tyypillinen aihe romaaneille.
Päähenkilö voisi hyvinkin olla samanlainen myös nykyaikana. On hassua ajatella, että tarina on kuin onkin kirjoitettu yli 300 vuotta sitten. Tarina kertoo Crusoesta, joka oli 19-vuotias seikkailunhaluinen nuori mies karatessaan merelle. Hän ei voinut aavistaakaan, että hänen laivansa haaksirikkoutuisi myrkyssä tappaen koko muun miehistön ja että hän itse jäisi jumiin autiolle saarelle yli 30 vuodeksi.
Kirjassa kertoja on minä-muodossa, mikä lisää henkilökohtaisuutta ja toisaalta päästää lukijan hahmon pään sisään. Crusoe on valistusajalle tyypillisesti selkeä hahmo, hänen puheestaan ja ajatuksistaan on riisuttu pois kaikki turha. Hänen tekstinsä ei sisällä mitään ylimääräistä, vaan tärkeintä on saada viesti välitetyksi. Välillä inhimillisyys pilkahtelee hahmosta, mutta hän yleensä torppaa nopeasti ajatuksensa ja vetoaa kaikessa järkeen.