• Skip to primary navigation
  • Skip to main content
  • Skip to primary sidebar
  • Etusivu
  • Lisätietoa meistä

pilotkustannus.com

29 huhtikuun, 2020

Novellianalyysi: Hyvästi luonto

Veikko Huovisen novelli Hyvästi Luonto kertoo Ilari Tepastosta, entisestä luontointoilijasta, joka on

alkanut vihata luontoa. Novelli on julkaistu vuonna 2005 kokoelmassa Bakulainen pahvala.

Novellin aiheena on ehkäpä yksittäisen ihmisen omituinen suhde luontoon. Ilari Tepasto suhtautuu

luontoon epäilyttävän aggressiivisesti. Hän kuitenkin kertoo viimeiset kaksikymmentä vuotta

kulkeneensa luonnossa ja palvoneensa sitä. Tekstissä mainitaan, että luonto on alkanut tympäistä ja että Ilari on tullut jättämään jäähyväiset luonnolle. Miksi? Vastausta kysymykseen ei tekstistä saa.

Se on pääteltävä itse.

Teksti alkaa siitä, kun Tepasto kurvaa autollaan luonnon kupeeseen. Hän sytyttää savukkeen ikään

kuin kostonhimoisesti ja julistaa sen terveysvaikutuksia ja hyvää makua ääneen. Ilari lähtee

kävelylle metsään, missä hän polkee risuja hajalle, päivittelee luonnon kauheutta ja ampuu linnun,

jonka jättää maahan. Ilari yrittää melkeinpä todistaa, että luonto on suuri ja kyllästyttävä,

”mölkerömäinen ja tympeä”. Hänestä kaupunki on parempi. Kaupungissa on helppo liikkua

asfaltilla ja kulkea bussilla milloin vaan.

Mikä luonnossa ärsyttää?

Lukijasta tuntuu tarinan edetessä, että jotakin jää pimentoon. Ilari kertoo kulkeneensa luonnossa ja palvoneensa sitä 20 vuotta. On vähintäänkin erikoista, että yhtäkkiä kaikki tuo vain alkaisi tympiä niin paljon että päättää lopettaa sen kertaheitolla.

Ilari on ainoa novellissa esiintyvä ihmishahmo. Ilarista ei tiedetä kovinkaan paljon. Hän saattaa olla

vanhempi henkilö, koska hän on samoillut luonnossa parisen kymmentä vuotta. Silloin tapahtumat

voisi mahdollisesti pistää keski-iän kriisin piikkiin. Mutta toisaalta onhan hän voinut aloittaa hyvin nuorena poikana; jolloin hän ei olisi kuin pari-kolmekymppinen.

Tapahtumapaikkana toimii pitkälti metsikkö. Lukijaa melkeinpä johdetaan harhaan, sillä tarinassa

kuvataan tavallista, kaunista, suomalaista metsämaisemaa. Ilarin näkökulmasta se on kuitenkin

ruma. Ilarin mielestä neulaset ovat sotkua, sammal töhnää ja sienet mätiä. Samaa näkyä joku toinen voisi kuvailla täysin eri tavalla.

Teksti ei suoraan aukea lukijalle, vaan on ikään kuin palapeli, josta puuttuu se viimeinen pala. Tässä

tapauksessa pala on Ilarin menneisyys. Ja koska tuo pala puuttuu, koko kuvaa ei voi saada näkyviin.

Tunteet ovat kuitenkin suuria, ja yksi asia on varma: Ilari Tepasto vihaa luontoa tuntemattomasta syystä.

Filed Under: kirjoja ja kustantajia

Reader Interactions

Primary Sidebar

Viimeisimmät artikkelit

  • Kirja-arvostelu: Digimarkkinointi ja sosiaalisen median markkinointi
  • Kirja-arvostelu: Black Jack
  • Kirjailija: J. K. Rowling
  • Kirjakustantamo: WSOY
  • Kirjakustantamo: Otava

Viimeisimmät kommentit

    Arkistot

    • heinäkuu 2020
    • kesäkuu 2020
    • huhtikuu 2020

    Kategoriat

    • kirjoja ja kustantajia

    Meta

    • Kirjaudu sisään
    • Sisältösyöte
    • Kommenttisyöte
    • WordPress.org

    © 2020 pilotkustannus.com